Konepajan alue

Konepajan alue sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Helsingin ydinkeskustasta Alppiharjun ja Vallilan kaupunginosien välisessä laaksossa. 16 hehtaarin aluetta rajaavat Teollisuuskatu, Aleksis Kiven katu ja Sturenkatu. Virallisesti alue kuuluu Vallilan kaupunginosaan, vaikka monet mieltävätkin sen enemmän osaksi Aleksis Kiven kadun toisella puolella sijaitsevaa Alppilaa.

Nimensä mukaisesti Konepajan alueella toimi aikanaan Valtionrautateiden Pasilan (ent. Fredriksbergin) konepaja noin sadan vuoden ajan. Kun sen rakentamisesta päätettiin vuonna 1898, sijoituspaikka Sörnäisten satamaradan varrella oli käytännöllisesti katsoen kaupungin ulkopuolella. Konepajan rakennustyöt alkoivat vuonna 1899, ja toimintansa se aloitti vuonna 1903.

Alueen suunnitteli rautatiehallituksen arkkitehti Bruno F. Granholm, jonka rikasmuotoinen konepaja-arkkitehtuuri muodostaa alueella ainutlaatuisen laajan ja ehjän miljöökokonaisuuden. Konepajan vanhimmista, suojeltavista rakennuksista Granholmin piirtämiä ovat konttori, voimalaitos, paja, kokoonpanohalli ja maalaamo. Vanha konepajan alue onkin määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi teollisuus- ja kulttuuriympäristöksi.

Konepajan alue ei kuitenkaan valmistunut kerralla, vaan uusia rakennuksia rakennettiin alueelle useampaan otteeseen. Viimeisimpänä 1970-luvulla valmistuivat Teollisuuskadun varren Sähköjunahallit sekä uusi toimistorakennus 1981. Vanhaa rakennuskantaa myös saneerattiin ja 1980-luvun puolivälissä tilat olivat paremmassa kunnossa kuin kertaakaan ensimmäisen rakennusvaiheen jälkeen.

Tuotantoa ajettiin kuitenkin ajaa pian alas, johon vaikuttivat oman kalustotuotannon kannattavuus, tilanahtaus ja rakennusmaan hinta. Aikanaan Helsingin suurimpiin työllistäjiin kuulunut Pasilan konepaja päätettiin lakkauttaa vuonna 1992, ja viimeinenkin teollinen toiminta loppui vuosien 2002–2003 vaihteessa. Säilytettävien konepajarakennusten pysyvämmän uudiskäytön suunnittelun tultua ajankohtaiseksi tehtiin alueen rakennuksista perusteellinen arkistotyötä ja kenttätyötä yhdistelevä osaraportti sekä alueen kokonaisuutta ja ympäröiviä kaupunginosia tarkasteleva rakennushistoriallinen selvitys vuonna 2012.

Tänä päivänä Konepajan alue on osa nopeasti muuttuvaa ja tiivistyvää Helsingin kantakaupunkia, jossa teollisuuden, satamien ja instituutioiden alueita otetaan asumisen, liike-elämän ja kulttuurin käyttöön. Konepajan alueen asukas- ja työpaikkamäärät kasvavat muutoksen myötä merkittävästi: kun rakentaminen on saatu valmiiksi, alueella asuu noin 2 500 asukasta ja siellä on tuhansia työpaikkoja.

Yli vuosikymmenen kestäneen valmistelun jälkeen kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi konepajan asemakaavan kesällä 2013 (tarkka selostus täällä). Sen pääajatuksena on kehittää aluetta paikallisen mittakaavan mukaisesti eikä seudulliseksi, henkilöautoiluun tukeutuvaksi alueeksi. Esimerkiksi yli 2 000 kerrosneliömetrin päivittäistavarakauppaa ei sallita. Koko kaava-alueen myymälätila ei saa ylittää 10 000 kerrosneliömetriä.

Asemakaava

 

Alueen kaikki vanhat rakennukset on suojeltu. Ainoastaan 1970-luvulla valmistunut, Teollisuuskadun varressa oleva Sähköjunahalli on purettavissa. Sen tilalle rakennettavan uuden kiinteistön on katutasoon on sijoitettava myymälä- ja liiketiloja.

Yleisten töiden lautakunta hyväksyi alueen katusuunnitelmat syyskuussa 2015. Niiden mukaisesti alueelle rakennetaan Bruno Granholmin aukio, joka on “kaikille avoin, monikäyttöinen kaupunkitila, joka sopii erilaisten tapahtumien järjestelyyn”. Suunnitelmissa alueen läpi kulkee myös jalankulun ja pyöräilyn väylät, ja se on suljettu henkilöautojen läpiajolta.

Alueen pohjoisosaan on jo rakennettu uusia asuinkortteleita ja Sturenkadun varteen rakennetaan parhaillaan uusia toimistorakennuksia. Eteläosan vanhoissa konepajarakennuksissa on puolestaan muun muassa elokuva- ja media-alaan liittyviä vuokralaisia, ja viimeisen parin vuoden ajan siellä on toiminut kirpputori ja tapahtumatila Konepajan Bruno. Yksi vanhoista halleista, jossa sijaitsi ennen Valtterin kirpputori, on korjattu Amer Sportsin pääkonttoriksi.

Muiden vanhojen ja arvokkaiden rakennusten kohtalo on vielä auki. Se, mihin suuntaan Konepajan alueen tulevaisuus muotoutuu, nähdään seuraavien vuosien aikana.